Heiskanen Outi
Esittely
KotisivuOuti Heiskasen varhaisessa grafiikanlehdessä esiintyy pienen pieni ammoniittifossiili. Kiveen jähmettyneessä sikiönkaltaisessa oliossa on sirunen myös ihmisen olemuksesta. Kun pörröinen eläin kiertyy kerälle ja hakeutuu pehmoiseen pesäänsä, se tuottaa ihmisellekin muistuman omista käpertymisistä.
Outi Heiskasen grafiikan tuotannosta on kasvanut kokonainen perhe ja heimo, pensastuulikansa. Kaikkein arimmat ja hennoimmat olennot painetaan läpikuultavalle paperille niin, että ne näkyvät vain tietyssä valossa. Usein herkkä viiva saa seurakseen taiteilijan itse kehittämiä korostustekniikoita ja chine collé -tekniikkaa. Niissä on mukana ammoniitin aavistuksenomaisuus. ”Kun hahmo otetaan prässistä ja sitä ryhdytään pukemaan, sille aletaan myös etsiä sosiaalisia yhteyksiä.” Heiskanen rohkaiseekin pensastuulikansaansa luomaan uusia tuttavuuksia. Vanhoista ja uusista vedoksista muodostuu pienen vedosmäärän kombinaatioita, joita taiteilija kutsuu kompiiseiksi.
Muodon Heiskanen etsii havainnon kautta, ”vaikka sitten polventaivetta katsomalla”. Hahmoja syntyy myös paperimassaan, puuhun, pronssiin, kiveen, nukeiksi ja veistoksiksi.
Paljon matkustavan ja mihin tahansa laverille helposti nukahtavan Outi Heiskasen työpaikkana on koko maapallo, kenties myös palanen avaruudesta. Silti hänkin tarvitsee työhuoneen. Lallukan ateljeetalossa Helsingissä on yksi, kesäpaikassa Juupajoella on toinen. Vedokset herätetään elämään Himmelblaussa.
CV
Syntynyt 1937 Mikkelissä, asuu ja työskentelee Helsingissä, kesäisin myös Juupajoella. Opiskellut Taideteollisessa oppilaitoksessa 1956-59, 1966-73, Suomen taideakatemian koulussa 1966-69. Teoksia ensi kertaa esillä Helsingissä 1972. Osallistunut lukuisiin koti- ja ulkomaisiin taidegrafiikan katselmuksiin.
Matkustanut mm. Tiibetissä, Nepalissa, Afganistanissa, Mongoliassa, Pakistanissa, Argentiinassa, Brasiliassa, Egyptissä, Islannissa ja Grönlannissa. Julkisia teoksia: Ulkoministeriö, Helsinki 1989, Uudenkaupungin lastentarha 1989, Sammon lukio, Tampere 2005.
Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1986, takautuva näyttely Sara Hildénin taidemuseossa 2005.
Kuvataideakatemian grafiikan linjan professori 1992-1994, rehtori 1994-1995. Taiteilijaryhmät: Kaskipuron koulu, Elonkorjaajat, Record Singers ja Bellinin akatemia. Valtionpalkinto 1976, Pro Finlandia 1984, Prinssi Eugenin mitali 1996, Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto 1996, Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtori 1997, akateemikko 2004.
Lisälukemista
Anttonen Erkki (toim.): Performance aktio happening. Jälkiä katoavasta taiteesta. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen julkaisuja XIII, Yliopistopaino Helsinki 1995.Riitta Valorinta (toim.): Outi Heiskanen. Retrospektiivinen näyttely Sara Hildénin taidemuseossa 19.2. - 21.8.2005. Näyttelyluettelo.
Talot / Hus / Houses. Outi Heiskasen näyttelyluettelo, Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja n:o 51, 1996.
Outi Heiskanen. Helsingin Juhlaviikot Vuoden taiteilija. Helsingin Taidehalli, näyttelyjulkaisu 1986.
Siirrettävä Tuonela. Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja n:o 12, Helsinki 1983.
http://www.artists.fi
http://www.tampere.fi/sarahilden/
Introduction
HomepageOne of Outi Heiskanen’s early prints depicts a minuscule ammonite. Such a fossilised, embryonic being is distantly humane. Similarly to furry animals burrowing into their soft nests, it reminds of our own occasional need to cuddle up.
Heiskanen’s production of art graphics has grown into an entire family and tribe, the “shrubbery folk”. The most timid and frail beings are printed onto translucent paper in such a way that they can only be seen in specific light conditions. Often Heiskanen’s delicate lines are complemented with chine collé and highlighting techniques personally developed by her. These techniques embody the fractional character of the ammonite. “When a being is taken out of the printing press and it is being clothed, its social network is also drafted.” Heiskanen often encourages her bush people to make new acquaintances. Older and more recent prints are used together to print combinations of small editions. The artist calls these combinations compieces.
Heiskanen finds form through observation; “be it by looking at the hollow of one’s knee”. Her beings are created also into papier mâché, wood, bronze and stone, and they sometimes take the shape of dolls and sculptures.
Heiskanen travels a lot and has the ability to fall asleep easily, into any kind of a bunk. The entire world is her workplace, perhaps even a slice of space. But she still needs an atelier. One of them is located at Lallukka Artists’ home in Helsinki, the other at the countryside in Juupajoki, near Tampere. Her prints are brought to life at Himmelblau.
CV
Born in 1937 in Mikkeli, lives and works in Helsinki, during summers also in Juupajoki.
Studies at the Institute of Industrial arts 1956–1959, 1966–1973, The Finnish Art Academy School 1966–1969.
Works exhibited first in 1972 in Helsinki. Participation in numerous Finnish and international art graphic surveys.
Travelled for example in Tibet, Nepal, Afganistan, Mongolia, Pakistan, Argentina, Brazil, Egypt, Iceland and Greenland.
Public works: Ministery of Foreign Affairs, Helsinki in 1989, Kindergarten of Uusikaupunki in 1989, Sammon Lukio Upper Secondary School, Tampere in 2005.
Artist of the year in 1989 at Helsinki Festival, a retrospective exhibition at Sara Hildén Art Museum, Tampere in 2005.
Professor of the Department of Printmaking at the Academy of Fine arts 1992–1994, Head of the department 1994–1995.
Artist groups: Kaskipuron koulu, Elonkorjaajat group, Record Singers and The Bellini Academy.
State prize in 1976, Pro Finlandia Medal in 1984, Prince Eugen’s Medal in 1996, Alfred Kordelin Foundation appreciative prize in 1996, Honorary Doctor, Faculty of Arts, University of Helsinki in 1997, Academic in 2004.