Neuvonen Kirsi

Esittely

Kotisivu

Kirsi Neuvosen usein sarjallisessa grafiikan tuotannossa toistuvat yhä uudelleen muutamat perusaiheet: puvut, talot, puut, suihkulähteet, ruukut ja historian vahvat naishahmot. Viiva piirtää herkästi, tausta toistuu vanhan näköiseksi patinoituna ja värit vahvasti murrettuina.

Länsimainen kulttuuriperintö hedelmöittyy Neuvosen työssä monipolviseksi assosiaatioketjuksi. Graafisten kukkien ja puutarhojen liepeillä seikkailee usein tyylitelty ihmishahmo, jonka olemus on velkaa antiikin ajan pienille savifiguureille. Aika ja muinaisten kalligrafisten kirjoitusmerkkien kieli ovat viime aikoina kiehtoneet Neuvosta yhtä lailla kuin asiallisen nykyaikamme tapa merkitä ja kirjata vuosia ja vuorokaudenaikoja. Vanha postmodernisoituu, nykyaika saa pintaansa kerroksen kotoisaa patinaa. Retrettiin hän toteutti vuonna 2002 kokonaisuuden Pala taivasta ja pala maata, jossa käytettiin myös arkkitehtonisia elementtejä tunnelman luomiseksi, kuten seinissä ruostutettua peltiä ja poikkeuksellisia väripintoja seinissä.

Hiljattain Neuvonen on toteuttanut tilaustyön Tampereella evankelisluterilaisen seurakunnan hiljentymiskappeliin. Kappelissa teos ”Ikuisen elämän lähde” (ks. kuva vieressä) toimii kirkollisten tilaisuuksien lähdeaineistona teokseen liitettyjen tekstien kautta. Teoksen kuvat toimivat itsenäisesti, sekä visuaalisina että kerronnallisina elementteinä, ja yhdessä tekstien kanssa.

Grafiikan sarja Ikuisen elämän lähde koostuu diptyykeistä, joissa teoksen toisella puolella on päivän teksti, toisella tekstiin sopiva kuva. Tässäkin teossarjassa keskeiseksi nousi naisen vaiettu osa historiassa. Neuvonen tarjoaa teoksillaan uusia tulkintoja taidehistorian vakiinnuttamiin tarinoihin.

CV

Syntynyt Keuruulla 1960, asuu ja työskentelee Jyväskylässä. Käynyt Savonlinnan taidelukion 1976-79, Oriveden opiston kuvataidelinjan 1979-80 ja Lahden taidekoulun 1980-84.

Teoksia ensi kerran näytteillä Keuruulla 1981. Osallistunut lukuisiin kotimaisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin ja Suomen taiteen näyttelyihin ulkomailla sekä grafiikan biennaaleihin ja triennaaleihin mm. Jyväskylässä, Belgiassa, Italiassa, Jugoslaviassa, Puolassa, Japanissa, Hollannissa, Ranskassa, Norjassa, Engalnnissa ja Irlannissa. Yksityisnäyttelyjä Ranskassa, Ruotsissa, Englannissa ja Skotlannissa.

Valtion taidepalkinto 1987, Suomi-palkinto 1997. Toiminut opettajana Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitoksella vuodesta 1985. Valtion kuvataidetoimikunnan jäsenenä 2000-2003.

Lisälukemista

Castrén, Hannu: Tunteilija. Kirsi Neuvosen haastattelu, Grafiikanlehti 1997.
Huovi, Hannele, Markkanen, Jyrki ja Neuvonen, Kirsi: Että muistaisit. 2002.
Nyrhinen, Tiina: Aikamatkalla antiikista nykyaikaan. Kirsi Neuvosen haastattelu, Grafiikanlehti 2002.
Neuvonen, Kirsi: Jumalaisia naisia, Atena Kustannus 1997
Neuvonen, Kirsi: Arkeologisia kaivauksia, Atena Kustannus 2000
Nyrhinen, Tiina: Antiikki läpäisee sitaattien aikakauden. - Nyrhinen, Tiina ja Väisänen, Hannu: Vedostuksia. Suomalaista taidegrafiikkaa 2000-luvulta. Helsinki: Otava 2003.

Introduction

Homepage

Kirsi Neuvonen’s production is often serial. Her recurring basic themes include dresses, houses, trees, fountains, pitchers and strong classical maidens. Her lines are delicate and the backgrounds of rich autumn colours are given their timeworn effect by patination.

In Neuvonen’s works, the western cultural heritage is transformed into a diverse and multifaceted associative chain. The world of graphical flowers and gardens is often inhabited by a stylized human figure whose being draws from the small classical clay figures. Time and the ancient calligraphic writing have lately occupied Neuvonen equally as much as the contemporary, highly relevant system of recording years and times of days. The old is post-modernised whereas contemporary is gently patinated. In 2002, Neuvonen created a collection Pala taivasta, pala maata (A Piece of Earth, a Piece of Heaven) for the Retretti Art Centre. She used architectonic elements, such as rusty iron walls and unusual wall colours to create a desired atmosphere.

Neuvonen recently made a commission work for an Evangelic-Lutheran chapel in Tampere. This edition of prints, titled Ikuisen elämän lähde (Well of eternal life), consists of diptykes whose other side has the word of the day and the other an appropriate image. Following her previous trend, the eluded subject of the role of women in history became the central theme of this edition as well. Through her art, Neuvonen provides new insights into established stories of art history.

CV

Born in 1960 in Keuruu. Lives and works in Jyväskylä.

Studies at Senior High School of Arts, Savonlinna 1976–1979, Department of Visual Arts, The College of Orivesi 1979–1980, Lahti School of Arts 1980–1984.

Works exhibited first in Keuruu in 1981. Participated in numerous Finnish group and collective exhibitions, international exhibitions of Finnish Art, Printmaking Biennials and Triennials e.g. in Jyväskylä, Finland; Belgium, Italy, Yugoslavia, Poland, Japan, Holland, France, Norway, England and Ireland. Private exhibitions in France, Sweden, England and Scotland.

Awards: State of Finland, Visual Arts Award in 1987, State of Finland Award in 1997.

Lecturer at Jyväskylä University, Department of Art and Culture Studies since 1985.

Member of the National Council for Visual Arts 2000–2003.

|

Luukanen Elina

Esittely

Kotisivu

Elina Luukasen grafiikan interiöörejä ja pihanäkymiä katsellessa tulee tunne, kuin ihminen olisi niistä juuri poistunut. Esineiden ja tilan tunnelma on voimakas intiimin mittakaavan ja herkän valonkäsittelyn ansiosta.

Luukaselle läheisiä ovat vanhojen kerrostaloalueiden takapihat, jo hieman rapistunut arkkitehtuuri portaikkoineen tai tilasta toiseen johtava oviaukko. Yöksi tuolille laskettu vaatekappale piirtää hämärään tilaan oman kertomuksensa. Ruskea eri lämpimyysasteissaan ja ultramariininsininen viileydessään mahdollistavat akvatintatekniikalla rikkaan skaalan.

Elina Luukanen päätyi grafiikan pariin opiskeltuaan ensin arkkitehtuuria ja humanistisia aineita. Toimittuaan äitinsä Lea Ignatiuksen assistenttina kiinnostus taidegrafiikkaan syveni. Hänestä kasvoi Pentti Kaskipuron oppilaana persoonallinen taidegraafikko, jonka tuotantoa on esitelty laajasti Suomessa ja maailmalla.

Romantiikka, realismi ja surrealismi yhdistyvät Elina Luukasen kuvamaailmassa. Yksityisten kirjastojen, oleskelunurkkausten ja tunnelmallisten talvimaisemien kuvaaminen inspiroivat Luukasta yhä.

CV

Syntyi 1941 Helsingissä, asuu ja työskentelee Helsingissä. Opiskeli Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuuriosastolla 1961-64, Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella 1965-68, taidegrafiikkaa äitinsä Lea Ignatiuksen ja Pentti Kaskipuron opastuksella 1970-1974.

Teoksia ensi kertaa esillä Helsingissä 1971, ensimmäinen yksityisnäyttely Suomen taidegraafikoilla 1973. Palkittiin ensimmäisessä Graphica Creativassa Jyväskylässä 1975 parhaana suomalaisena taiteilijana.

Pro Finlandia -mitali 1988. Valtion pitkäaikainen taiteilija-apuraha 1994-2004, Valtion taiteilijaeläke 2004­. Teokset ovat olleet mukana lukuisissa kansainvälisissä grafiikan näyttelyissä. Teoksia merkittävien kotimaisten ja ulkomaisten museoiden kokoelmissa.

Lisälukemista

Nyrhinen, Tiina: Käsityöläisgraafikon sininen ja ruskea olo.

Nyrhinen, Tiina ja Väisänen, Hannu 2003, Vedostuksia. Suomalaista taidegrafiikkaa 2000-luvulta. Helsinki: Otava.

Rantanen, Leena: Portaat valoon. Elina Luukasen grafiikkaa. Pohjoinen 1998.

Pieraccini, Rolando (toim.): Elina Luukanen. Grafiikkaa 1970-2000. Suomalaisia nykytaiteilijoita 4. Teksti Pekka Suhonen.

Introduction

Homepage

The interiors and yard views of Elina Luukanen’s art graphics give the impression that somebody has just left the scene. They have a strong feel of presence, for Luukanen’s intimate scale and tender treatment of light render the objects and space highly tangible.

Luukanen is drawn to the backyards of old blocks, to the slightly deteriorated architecture with its staircases or doors giving to other spaces. A piece of clothing laid on a chair for the night tells its own story in a dim room. As used in aquatint, brown in all its warm shades and ultramarin blue in all its coolness build a rich scale.

Before discovering art graphics, Luukanen studied architecture and liberal arts. After working as her mother Lea Ignatius’ assistant, her interest in printmaking grew stronger. Under the schooling of Pentti Kaskipuro, she developed into a personal printmaker, whose production has been widely exhibited both in Finland and abroad.

Romantics, realism and surrealism are fused in Luukanen’s visual idiom. Depicting private libraries, small lounges and winter sceneries rich in atmosphere continues to inspire her.

CV

Born in 1941 in Helsinki. Lives and works in Helsinki.
Studies at the Department of Architecture in Helsinki University of Technology 1961–1964 , Helsingin yliopiston piirustuslaitos (Art school in the University of Helsinki) 1965–1968, studied printmaking under the guidance of Lea Ignatius and Pentti Kaskipuro 1970–1974.
Works exhibited first in Helsinki in1971, first solo exhibition at the Association of Finnish Printmakers in 1973.
Awarded in the first Graphica Creativa in Jyväskylä in 1975 as the best Finnish artist. Received the Pro Finlandia Medal in 1988. State Arts Grant 1994–2004. State artist’s pension 2004–.
Participated in numerous international art graphic exhibitions. Works in the collections of renowned museums in Finland and abroad.

Additional reading

Nyrhinen, Tiina: Käsityöläisgraafikon sininen ja ruskea olo.

Nyrhinen, Tiina ja Väisänen, Hannu 2003, Vedostuksia. Suomalaista taidegrafiikkaa 2000-luvulta. Helsinki: Otava.

Rantanen, Leena: Portaat valoon. Elina Luukasen grafiikkaa. Pohjoinen 1998.

Pieraccini, Rolando (toim.): Elina Luukanen. Grafiikkaa 1970-2000. Suomalaisia nykytaiteilijoita 4. Teksti Pekka Suhonen.
|

Äkkijyrkkä Miina

Esittely

Kotisivu

Miina Äkkijyrkkä (s. 1949) on loistava piirtäjä. Tuntuu kuin viiva ei pysähtyisi koskaan. Se kiertää kevyenä ja abstraktina, mutta muodostaa samalla luonteikkaan piirroksen vasikasta. Äkkijyrkkä on elänyt lehmiensä kanssa niin kauan, että hän osaa jokaisen asennon ja ilmeen ulkoa. Hänen piirtämänsä lehmät ovat tosia ja todellisia.

Äkkijyrkkä aloitti lehmien piirtämisen 3-vuotiaana. Himmelblaussa hän on tehnyt ensimmäisen kerran grafiikkaa. ”Moni ihminen, esimerkiksi Outi Heiskanen, on houkutellut minua grafiikan tekoon. He ovat kehottaneet minua piirtämään ja nyt kun piirrän kuparilaatalle niin huomaan, että kuvantekijänä virkistyy uudesta mielenkiintoisesta tekniikasta”, hän kuvailee grafiikan tekemistä.

Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi valtavista metallilehmistään, jotka on koottu vanhoista auton osista. Upeat teokset ovat valtavan suuritöisiä ja vaikeita kuljettaa ja pystyttää. Niiden rinnalla grafiikan tekoprosessien opettelu on kevyttä työtä. Taidepiirien ulkopuolella lopullinen läpimurto tapahtui, kun hän suunnitteli Marimekolle lehmäkuosin. Valtavan suosittu kuosi näyttäytyy jo monessa eri tuotteessa verhoista mukeihin.

Äkkijyrkkä omistaa myös itse suomenlehmiä, joista huolehtimiseen kuluu paljon aikaa. Kysymykseksi jää, onko tässä tilanteessa lehmien kasvatus taidetta vai taiteellisen työn tukena oleva käytännön välttämättömyys. ”Ei lehmä ole vain lehmä, se on maailma, se on tuntuma elämästä”, hän tiivistää.

CV

Ennen opiskeluaan Kuvataideakatemiassa (1969-1973) Miina Äkkijyrkkä opiskeli sekä Käytännöllis-tietopuolisessa karjatalouskoulussa Maaningassa että Ypäjän Hevostalouskoulussa.
Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 1976 ja osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin. Hänen teoksiaan kuuluu lähes kaikkiin merkittäviin suomalaiskokoelmiin kuten Kiasman kokoelmaa

Introduction

Homepage

Miina Äkkijyrkkä (b. 1949) is an excellent drawer. It feels as though her line never stops. It goes around light and abstract but at the same time forms a characteristic drawing of a calf. Äkkijyrkkä has lived with her cows for so long that she knows every posture and expression by heart. The cows she draws are real.

Äkkijyrkkä started drawing cows when she was three years old. She made her first prints in Himmelblau. ”Many people, for example Outi Heiskanen, have lured me to try art graphics. They have encouraged me to draw and now when I draw on a copper plate I realise that a new technique is refreshing for an artist.”

To most people Miina Äkkijyrkkä is known for her huge metal cows which are assembled of old car parts. Learning the process of art graphics has been light work compared to these massive metal cows which are difficult to transport and put together.

Äkkijyrkkä has also designed a cow pattern for Marimekko. ”A cow isn’t just a cow – it’s the whole world, a feeling of life”, she summarizes.

Additional reading

" Nobody can make a mistake in a similar way, mistakes make works interesting. "
|

Heiskanen Outi

Esittely

Kotisivu

Outi Heiskasen varhaisessa grafiikanlehdessä esiintyy pienen pieni ammoniittifossiili. Kiveen jähmettyneessä sikiönkaltaisessa oliossa on sirunen myös ihmisen olemuksesta. Kun pörröinen eläin kiertyy kerälle ja hakeutuu pehmoiseen pesäänsä, se tuottaa ihmisellekin muistuman omista käpertymisistä.

Outi Heiskasen grafiikan tuotannosta on kasvanut kokonainen perhe ja heimo, pensastuulikansa. Kaikkein arimmat ja hennoimmat olennot painetaan läpikuultavalle paperille niin, että ne näkyvät vain tietyssä valossa. Usein herkkä viiva saa seurakseen taiteilijan itse kehittämiä korostustekniikoita ja chine collé -tekniikkaa. Niissä on mukana ammoniitin aavistuksenomaisuus. ”Kun hahmo otetaan prässistä ja sitä ryhdytään pukemaan, sille aletaan myös etsiä sosiaalisia yhteyksiä.” Heiskanen rohkaiseekin pensastuulikansaansa luomaan uusia tuttavuuksia. Vanhoista ja uusista vedoksista muodostuu pienen vedosmäärän kombinaatioita, joita taiteilija kutsuu kompiiseiksi.

Muodon Heiskanen etsii havainnon kautta, ”vaikka sitten polventaivetta katsomalla”. Hahmoja syntyy myös paperimassaan, puuhun, pronssiin, kiveen, nukeiksi ja veistoksiksi.

Paljon matkustavan ja mihin tahansa laverille helposti nukahtavan Outi Heiskasen työpaikkana on koko maapallo, kenties myös palanen avaruudesta. Silti hänkin tarvitsee työhuoneen. Lallukan ateljeetalossa Helsingissä on yksi, kesäpaikassa Juupajoella on toinen. Vedokset herätetään elämään Himmelblaussa.

CV

Syntynyt 1937 Mikkelissä, asuu ja työskentelee Helsingissä, kesäisin myös Juupajoella. Opiskellut Taideteollisessa oppilaitoksessa 1956-59, 1966-73, Suomen taideakatemian koulussa 1966-69. Teoksia ensi kertaa esillä Helsingissä 1972. Osallistunut lukuisiin koti- ja ulkomaisiin taidegrafiikan katselmuksiin.

Matkustanut mm. Tiibetissä, Nepalissa, Afganistanissa, Mongoliassa, Pakistanissa, Argentiinassa, Brasiliassa, Egyptissä, Islannissa ja Grönlannissa. Julkisia teoksia: Ulkoministeriö, Helsinki 1989, Uudenkaupungin lastentarha 1989, Sammon lukio, Tampere 2005.

Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1986, takautuva näyttely Sara Hildénin taidemuseossa 2005.

Kuvataideakatemian grafiikan linjan professori 1992-1994, rehtori 1994-1995. Taiteilijaryhmät: Kaskipuron koulu, Elonkorjaajat, Record Singers ja Bellinin akatemia. Valtionpalkinto 1976, Pro Finlandia 1984, Prinssi Eugenin mitali 1996, Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto 1996, Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtori 1997, akateemikko 2004.

Lisälukemista

Anttonen Erkki (toim.): Performance aktio happening. Jälkiä katoavasta taiteesta. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen julkaisuja XIII, Yliopistopaino Helsinki 1995.

Riitta Valorinta (toim.): Outi Heiskanen. Retrospektiivinen näyttely Sara Hildénin taidemuseossa 19.2. - 21.8.2005. Näyttelyluettelo.

Talot / Hus / Houses. Outi Heiskasen näyttelyluettelo, Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja n:o 51, 1996.

Outi Heiskanen. Helsingin Juhlaviikot Vuoden taiteilija. Helsingin Taidehalli, näyttelyjulkaisu 1986.

Siirrettävä Tuonela. Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja n:o 12, Helsinki 1983.

http://www.artists.fi
http://www.tampere.fi/sarahilden/

Introduction

Homepage

One of Outi Heiskanen’s early prints depicts a minuscule ammonite. Such a fossilised, embryonic being is distantly humane. Similarly to furry animals burrowing into their soft nests, it reminds of our own occasional need to cuddle up.

Heiskanen’s production of art graphics has grown into an entire family and tribe, the “shrubbery folk”. The most timid and frail beings are printed onto translucent paper in such a way that they can only be seen in specific light conditions. Often Heiskanen’s delicate lines are complemented with chine collé and highlighting techniques personally developed by her. These techniques embody the fractional character of the ammonite. “When a being is taken out of the printing press and it is being clothed, its social network is also drafted.” Heiskanen often encourages her bush people to make new acquaintances. Older and more recent prints are used together to print combinations of small editions. The artist calls these combinations compieces.

Heiskanen finds form through observation; “be it by looking at the hollow of one’s knee”. Her beings are created also into papier mâché, wood, bronze and stone, and they sometimes take the shape of dolls and sculptures.

Heiskanen travels a lot and has the ability to fall asleep easily, into any kind of a bunk. The entire world is her workplace, perhaps even a slice of space. But she still needs an atelier. One of them is located at Lallukka Artists’ home in Helsinki, the other at the countryside in Juupajoki, near Tampere. Her prints are brought to life at Himmelblau.

CV

Born in 1937 in Mikkeli, lives and works in Helsinki, during summers also in Juupajoki.
Studies at the Institute of Industrial arts 1956–1959, 1966–1973, The Finnish Art Academy School 1966–1969.

Works exhibited first in 1972 in Helsinki. Participation in numerous Finnish and international art graphic surveys.
Travelled for example in Tibet, Nepal, Afganistan, Mongolia, Pakistan, Argentina, Brazil, Egypt, Iceland and Greenland.
Public works: Ministery of Foreign Affairs, Helsinki in 1989, Kindergarten of Uusikaupunki in 1989, Sammon Lukio Upper Secondary School, Tampere in 2005.

Artist of the year in 1989 at Helsinki Festival, a retrospective exhibition at Sara Hildén Art Museum, Tampere in 2005.
Professor of the Department of Printmaking at the Academy of Fine arts 1992–1994, Head of the department 1994–1995.

Artist groups: Kaskipuron koulu, Elonkorjaajat group, Record Singers and The Bellini Academy.
State prize in 1976, Pro Finlandia Medal in 1984, Prince Eugen’s Medal in 1996, Alfred Kordelin Foundation appreciative prize in 1996, Honorary Doctor, Faculty of Arts, University of Helsinki in 1997, Academic in 2004.

Additional reading

" I have moved the forest to the city. I see a twig hut in a block of flats. "
|

Cavén Kari

Esittely

Kotisivu

Kuvanveistäjä Kari Cavén on suomalaisen taidekentän johtavia kierrättäjiä. Hänen taiteensa materiaalit löytyvät useimmiten edullisina, suurina erinä kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Lähimpänä grafiikan maailmaa Cavén oli ennen Himmelblaussa työskentelyään käynyt rakentaessaan multippeleita, pienimuotoisia, sarjallisia, helposti koottavia veistoksia, jotka sopivat työpöydän päälle tai yksityiskodin seinälle.

Taidegrafiikasta Cavén ei juurikaan perustanut Kuvataideakatemiassa opiskellessaan. Himmelblauhun tullessaan Cavén lähti liikkeelle grafiikan prässin luonteesta: kun kerran grafiikassa sylinterin läpi laitetaan erilaisin kohoumin varustettu metalliesine, miksei tämä ”laattta” voisi olla jo valmiina tässä maailmassa olemassa.

Taiteilija marssi Tampereella liikkeeseen, joka myy kaikkea uudesta ja käytetystä raudasta ja tuli takaisin pajalle mukanaan hienoa konstruktivistista ritilää ja verkkoa. Pajalla säädettiin prässin paine levyille sopivaksi ja reliefinkaltaisten, abstraktien teosten sarja oli syntynyt: metalligrafiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä.

CV

Syntynyt 1954 Savonlinnassa.
Opiskellut Vapaassa taidekoulussa 1976-77, Taideteollisessa korkeakoulussa 1977-78 ja Suomen taideakatemian koulussa 1978-1982.
Ensimmäisen kerran teoksia esillä Helsingissä 1980.
Mukana Taidehallin Nuorten näyttelyissä 1980, 1982, 1983 ja 1984.
Vuoden nuori taiteilija -näyttelyssä Tampereen taidemuseossa 1985.
Lukuisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä koti- ja ulkomailla. Suuria omia yksityisnäyttelyitä mm. Porin taidemuseossa ja Amos Andersonin taidemuseossa.
Osallistunut mm. São Paulon biennaaliin Brasiliassa 1987 ja Venetsian biennaaliin 1988 ja 1990. Teoksia useissa kokoelmissa koti- ja ulkomailla.

Lisälukemista

Bilar – Cars. Näyttelyluettelo Tukholmassa ja Porissa nähtyyn kokonaisuuteen.
Nyrhinen, Tiina: Garage-taidetta löydetystä tavarasta.
Nyrhinen, Tiina ja Väisänen, Hannu 2003, Vedostuksia. Suomalaista taidegrafiikkaa 2000-luvulta. Helsinki: Otava.

Introduction

Homepage

Kari Cavén, sculptor, is one of the leading recyclers in the Finnish art world. He finds his materials mainly from fleamarkets and recycling centres and buys them cheaply in large quantities. Before he came to work at Himmelblau Cavén´s closest approach to the world of graphics took place when he constructed multiples, serially produced small-sized pieces of sculpture that were easily assembled and suitable to be placed on the walls or on top of desks.

While he was studing at the Finnish Academy of Fine Arts, Cavén didn´t care much about graphical arts. When he came to Himmelblau, he took the character of printing press as his starting point: since printing involves a metallic plate with various bulges run through a cylinder, why not use a “plate” that already exists in the real world.

Therefore, the artist marched into a shop in Tampere that sells things made out of iron, used and new, and returned to the Printmaking Studio with grills and mesh with fine Constructivist forms. Then the pressure in the printing press was adjusted suitable for them and out came a series of relief-like, abstract works – metal graphics in the real sense of the word.

|

Hyrske Hannu

Esittely

Kotisivu

Hannu Hyrske (s. 1949) tunnetaan pienikokoisista etsauksistaan, joissa inhimillistetyt eläinhahmot – yleensä linnut – esiintyvät eri tilanteissa. Teokset ovat usein humoristisia, mutta vakaviakin asioita Hyrske käsittelee lempeän ymmärtävästi. Hyrske hallitsee tekniikkansa mestarillisesti ja typistää kuvalliset elementit palvelemaan niukkuuden estetiikkaa. Aihe ilmaistaan yksinkertaisin keinoin ja huomio kiinnittyy itse viivaan sekä harmaan ja mustan sävyihin. Teosten nimet antavat vihjeitä tulkintaan ja liittyvät usein sananlaskuihin tai sanojen kaksoismerkityksiin. Graafisena suunnittelijana ja kuvittajana työskennelleen Hyrskeen teokset ovat kuin pienoiskertomuksia.

Introduction

Homepage

Hannu Hyrske (born in 1949) is known for his small etchings that present anthropomorphic animals – usually birds – in different situations. The works are often humorous, but Hyrske also has a gentle and understanding attitude towards serious issues. Hyrske is a master of his technique and reduces the visual elements to serve the aesthetics of scarcity. The subject matter is expressed by simple means, and the attention is drawn to the stroke itself and the shades of grey and black. The names of the works are often related to proverbs and words with double meanings, and they provide clues to the interpretation of the works. Hyrske, who has also worked as a graphic designer and illustrator, makes each of his works a short story.

|

Haapaniemi Klaus

Esittely

Kotisivu

Klaus Haapaniemi (s. 1970) on yksi tämän hetken kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia suunnittelijoita. Hänen luomuksissaan yhdistyvät toisaalta japanilainen ja venäläinen estetiikka, toisaalta kansansatujen maailma ja inhimillistetyt eläinhahmot. Hän on lisäksi suunnitellut puvustuksen ja lavastuksen Suomen Kansallisoopperan ”Ovela kettu” -tulkintaan. Himmelblaussa Haapaniemi on tehnyt ensimmäistä kertaa teoksia syväpainotekniikalla. Haapaniemen viiva on vedoksissa niin virtuoosimainen, että on vaikea uskoa hänen vasta ottavan metalligrafiikan tekniikkaa haltuun. Uudet teokset ovat asetelmallisia ja myös niissä esiintyy Haapaniemen muusta tuotannosta tuttuja eläinhahmoja.

Introduction

Homepage

Klaus Haapaniemi (born in 1970) is currently one of Finland’s most internationally successful designers. His creations combine Japanese and Russian aesthetics, on the one hand, and the world of folk tales and anthropomorphic animal figures, on the other hand. He has also designed the costumes and staging for the Finnish National Opera’s production of “The Cunning Little Vixen”. At Himmelblau, Haapaniemi has been using gravure printing for the first time. By looking at his virtuoso-like strokes, it would be impossible to tell that he is only starting to grasp the intaglio technique. The new works are compositions, and they also feature the animal creatures that are present in Haapaniemi’s other works.

|

Saaristo Stiina

Esittely

Kotisivu

Stiina Saaristo (s. 1976) on lahjakas piirtäjä, joka tunnetaan suurikokoisista lyijy- ja värikynäteoksistaan. Himmelblaussa Saaristo on tehnyt metalligrafiikkaa, jonka aiheet ovat tuttuja hänen muusta tuotannostaan. Saariston teokset ovat etäännytettyjä omakuvia. Omia piirteitään liioitellen, itseään naamioiden ja lisäämällä teoksiin mielikuvituksellisia elementtejä taiteilija tutkii sukupuolirooleihin, naiseuteen ja vallankäyttöön liittyviä kysymyksiä. Myös yhteiskunnan odotukset suoritus- ja ulkonäköpaineineen joutuvat kriittisen tarkastelun kohteeksi Saariston teoksissa. Tärkeistä ja vakavista teemoista huolimatta Saariston teokset ovat usein myös humoristisia.

Introduction

Homepage

Stiina Saaristo (born in 1976) is a talented drawer who is best known for her large works in pencil and coloured pencil. At Himmelblau, Saaristo has been creating intaglio works with themes that are also present in the rest of her portfolio. Saaristo’s works are alienated portraits. By exaggerating her features, wearing masks and adding imaginary elements in her works, the artist studies questions related to gender roles, womanhood and the exercise of power. Societal expectations concerning performance and appearance are also critically studied in Saaristo’s works. Despite the important and serious themes, Saaristo’s works are also often humorous.

|

Scully Sean

Esittely

Kotisivu

”Valo = toivo = usko.”

Irlantilais-yhdysvaltalaisen Sean Scullyn leveiden raitojen ja neliörakenteiden varaan rakentuva muotokieli ja pehmeänkarhea värimaailma elää myös grafiikassa, jota taiteilija on tehnyt maalausten lisäksi aina 1960-luvun lopulta lähtien.

Grafiikka muodostaa Sean Scullyn tuotannossa itsenäisen kokonaisuuden, joka ansaitsee oman huomionsa. Jokainen grafiikan menetelmä on Scullylle täynnä uusia haasteita ja ilmaisumahdollisuuksia. Yhdessä tekeminen ja vuorovaikutus vedostajan kanssa on tärkeää taiteilijalle, joka maalatessaan työskentelee yksin. Maalaustavan fyysisyys näkyy myös Scullyn tavassa työskennellä grafiikanpajalla: laatan ja paperin ominaisuudet hyödynnetään tarkasti.

Scully työskenteli Himmelblaussa viikon ajan syksyllä 2003 ollessaan ripustamassa takautuvaa näyttelyään Sara Hildénin taidemuseoon Tampereelle. Tuloksena oli kuuden vedoksen akvatintasarja. Maalauksista tutut, täyteläiset maan värit imeytyvät nautittavasti pehmeän syväpainopaperin pinnalle. Vaalean paperin pinta muuttuu teoksen valoksi. Kesällä 2006 ne ovat keskeinen osa Himmelblaun näyttelyä Taidekeskus Retretissä.

CV

Valmistui Croydon College of Artista Lontoosta 1968. Opiskeluja Newcastlen yliopistossa, siirtyi 1972 Harvardin yliopiston Carpenter Centeriin. Opettajana mm. Princetonin yliopistossa 1977-1982. Sai Yhdysvaltain kansalaisuuden 1982, Guggenheimin apuraha 1982. Työskenteli vedostaja Mohammad O. Khalilin kanssa New Yorkissa etsaus-akvatintojen parissa 1983-1984. Aloitti kokeilut pehmeäpohjalla ja sokeriakvatintalla 1985, puupiirroksia 1986 lähtien.

Lisälukemista

Sean Scully: Prints 1968-1999. Catalogue Raisonné. Graphische Sammlung Albertina, Wien, Musèe du Dessin et de L'Estampe Originale, Gravelines, von der Heydt-Museum, Wuppertal. Sean Scully, Galerie Lelong, Galerie Bernd Klüser, 1999.
Sean Scully, Sara Hildénin taidemuseon näyttelyn luettelo, 2003.

Introduction

Homepage

” Light = hope = faith. ”

The visual idiom of Irish-American artist Sean Scully consists of wide stripes and square formations. These flourish in his art graphics as well, along with his soft-coarse colour repertoire. In addition to painting, he has made printmaking his own ever since the 1960s.

Art graphics is an independent part of Scully’s production, which deserves its due attention. For Scully, every single printmaking method is full of challenges and opportunities for expression. Cooperation and interaction with the art printer are important for Scully, who, as a painter, works alone. The physicality of his painting manner is also reflected in his printmaking: the qualities of the plate and paper are put to good and careful use.

Scully worked at Himmelblau Printmaking Studio in autumn 2003 for one week, as he was setting up his retrospective exhibition at the Sara Hildén Art Museum in Tampere. His week at Himmelblau produced an edition of aquatints. The rich, earthy colours and contrasting glimmer of light, both familiar from his paintings, are enjoyably absorbed in the soft intaglio paper. The whiteness of the paper brings light to the work as well. In summer 2006, his works are a central part of Himmelblau’s exhibition in the Retretti Art Centre.

CV

Graduated from the Croydon College of Art in London in 1968.
Studies at the University of Newcastle, transferred to the Carpent Center of Harvard University in 1972. Visiting Arts Professor at Princeton University in 1977–1982.
Became American citizen in 1982.
Received the Guggenheim Fellowship in 1982.
Worked in collaboration with printmaker Mohammad O. Khalil in New York to create etching-aquatints in 1983–1984.
Began experimenting on soft ground and sugar aquatint in 1985, woodcuts since 1986.

Additional reading

Sean Scully: Prints 1968-1999. Catalogue Raisonné. Graphische Sammlung Albertina, Wien, Musèe du Dessin et de L'Estampe Originale, Gravelines, von der Heydt-Museum, Wuppertal. Sean Scully, Galerie Lelong, Galerie Bernd Klüser, 1999.
|

Mäkelä Marika

Esittely

Kotisivu

”Luotan, että pajalla työskentelevät painajat keksivät ideoilleni oikean ratkaisun.”

Marika Mäkelä tunnetaan parhaiten ekspressiivisenä värimaalarina. Hän suosii maalauksissaan runsaita, paksuja värikerroksia ja lähes kolmiulotteisia siveltimenvetoja. Myös hänen graafisemmassa tuotannossaan on värielämyksellä tärkeä osa. Mustaa piirroksellisuutta teokseen tuovat primitiiviset merkit. Mukana kulkee symbioottinen äiti ja lapsi -teema sekä muinaisten islamilaisten ja kiinalaisten kulttuurien ornamentit ja kirjainmerkit.

Taidegrafiikkaa Marika Mäkelä on tehnyt 1990-luvun alusta lähtien. Merkit toteutetaan fotoetsauksena, tasainen väri akvatintalla ja viimeinen silaus annetaan metallinhohtoisilla painoväreillä. Maalausten materiaalintuntua ja fyysisyyttä hän ei pyri vedoksiin siirtämään. Päinvastoin hän sanoo grafiikan parissa tapahtuneiden kokeilujen hedelmöittäneen hänen tapaansa maalata.

Grafiikanpajalla työskentely on Marika Mäkelälle tilaisuus kokeilla tekniikkaa ja työtapoja, jotka vedostamisen ammattilaiset toteuttavat hänen toiveittensa mukaan. Hän ei aio itse opetella grafiikan tekemistä. ”Tiimiluottamus on syntynyt. Luotan, että pajalla työskentelevät kädet keksivät ideoilleni ratkaisun.”

[fvplayer src=”http://himmelblau.fi/video/onthehuntforthewhitelight.mp4″ width=”384″ height=”216″ autoplay=”false”]

CV

Syntynyt Oulussa 1947, asuu ja työskentelee Helsingissä. Valmistui Suomen taideakatemian koulusta 1973.

Taiteellinen läpimurto 1980-luvun uuseksspressionismin aikaan, jolloin yhdessä Marjatta Tapiolan ja Leena Luostarisen kanssa raivasi tietä suomalaisille naisille taiteen tekijöinä.

Valtion kuvataidetoimikunnan valtionpalkinto 1974 ja 1984, kunniamaininta Cagnes-sur-Merin maalausfestivaaleilla 1977, Ars Fennica -palkintoehdokkuus 1992, viisitoistavuotinen taiteilija-apuraha vuodesta 1993 lähtien, Suomen kulttuurirahaston erikoispalkinto 1994.

Teoksia esillä lukuisissa yksityisnäyttelyissä Suomessa sekä Tukholmassa, Malmössä, Pariisissa, Baselissa, Kölnissä ja Kööpenhaminassa. Oli mukana Pariisin biennaalissa 1983, uuden skandinaavisen maalauksen esittelyssä New Yorkissa 1990 sekä Barbicanin taidegalleriassa Lontoossa 1992.

Julkisia teoksia: Tuusulan kunnantalo 1980, Kivenlahden uimahalli, Espoo, triptyykki Konst Tid Tanke Gävlen konserttitalossa 1997, Kauniaisten kirrko, Oulun ? 2005.

Retrospektiivinen näyttely 1998 Helsingin Taidehallissa sekä Oulun taidemuseossa, Gävlen taidekeskuksessa, Göteborgin taidehallissa sekä Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museossa.

Lisälukemista

Amman, Jean-Cristophe, Sandqvist, Tom: Marika Mäkelä. Kunsthalle Basel 1988.
Nyrhinen, Tiina: Sydän, läsnäolo ja energian virta. – Nyrhinen, Tiina ja Väisänen, Hannu: Vedostuksia. Suomalaista taidegrafiikkaa 2000-luvulta. Helsinki 2003.
Sandqvist, Gertrud: Leena Luostarinen, Marika Mäkelä, Silja Rantanen. Galleria Exit Krista Mikkola, Vantaa 1984.
Sandqvist, Gertrud: Rakastetun muotokuva. Pyynikinlinna, Tampere, 1986.
Sinisalo, Soili: Marika Mäkelän luona taiteilijan työhuoneessa Myllypurossa 3.6.1985. Taidemaalaria tapaamassa, toim. Aune Jääskinen et al., Suomen taideakatemia, 79/1985.
Valjakka, Timo: Synnyt. Nykytaiteen lähteitä. Nykytaiteen museo, Helsinki 1989.
Valkonen, Markku: Kuvataide vuoden 1970 jälkeen – kohti sitoutumista. Sarajas-Korte, Salme (toim.): Ars Suomen taide 6, Keuruu 1990.

Introduction

Homepage

” I count on the printers to find a suitable solution for my ideas. ”

Marika Mäkelä is best known as an expressive colour painter. She favours generous, thick layers of colour and nearly three-dimensional brushstrokes. Colour-experiences play a central part also in her more graphic works. Primitive symbols add black, drawing-like effects. Her works feature a symbiotic mother and child -theme and often include ornaments and characters of ancient Islamic and Chinese cultures.

Mäkelä has produced art graphics since the early 1990s. Her symbols are realised with photoetching, her uniform colours with aquatint, and the last touch is added with metallic printing inks. Instead of aspiring to transform the physicality and material effects into her prints, Mäkelä states that experiments with printmaking have enriched her painterly idiom.

Working at the Printmaking Studio allows Mäkelä to try out different techniques and methods – professional art printers transform her wishes into practice. She does not intend to learn the art of printing. “I have learned to trust the team. I trust my ideas in their skilled hands.”

CV

Born in 1947 in Oulu. Lives and works in Helsinki.
Graduated from the Finnish Art Academy School in 1973.
Artistic breakthrough during the neoexpressionism of the 1980s, during which time prepared the way for Finnish women artists together with Marjatta Tapiola and Leena Luostarinen.
Finnish State Prize of the National Council for Visual Arts in 1974 and 1984, Merit Award at the International Festival of Painting in Cagnes-sur-Mer in 1977, Ars Fennica nomination in 1992, Finnish State Artist Grant for 15 years in 1993, Finnish Cultural Foundation Special Award in 1994.
Numerous solo exhibitions both in Finland and abroad, e.g. in Stockholm, Malmö, Paris, Basel, Köln and Copenhagen.
Participated in the Paris Biennial in 1983, New Scandinavian Painting in New York in 1990 and in Barbican Center in London in 1992.
Public works: Tuusula County Hall in 1980, Kivenlahti swimming hall, Espoo in 1984, triptych Art, Time, Throught in Gävle Concert Hall in 1997, Kauniainen Church in 2001.
Retrospective exhibition in Göteborg Kunsthalle and in Aboa Vetus & Ars Nova Museum in Turku.

Additional reading

Amman, Jean-Cristophe, Sandqvist, Tom: Marika Mäkelä. Kunsthalle Basel 1988.
Nyrhinen, Tiina: Sydän, läsnäolo ja energian virta. – Nyrhinen, Tiina ja Väisänen, Hannu: Vedostuksia. Suomalaista taidegrafiikkaa 2000-luvulta. Helsinki 2003.
Sandqvist, Gertrud: Leena Luostarinen, Marika Mäkelä, Silja Rantanen. Galleria Exit Krista Mikkola, Vantaa 1984.
Sandqvist, Gertrud: Rakastetun muotokuva. Pyynikinlinna, Tampere, 1986.
Sinisalo, Soili: Marika Mäkelän luona taiteilijan työhuoneessa Myllypurossa 3.6.1985. Taidemaalaria tapaamassa, toim. Aune Jääskinen et al., Suomen taideakatemia, 79/1985.
Valjakka, Timo: Synnyt. Nykytaiteen lähteitä. Nykytaiteen museo, Helsinki 1989.
Valkonen, Markku: Kuvataide vuoden 1970 jälkeen – kohti sitoutumista. Sarajas-Korte, Salme (toim.): Ars Suomen taide 6, Keuruu 1990.
|