Kaisaleena Halisen näyttely Galleria Himmelblaussa on levittäytynyt kahteen tilaan. Vanhan puuvillasalin teokset ovat inspiroituneet Finlaysonin tehtaan historiasta. Tilaan on viritetty äänimaisema, jonka Halinen on toteuttanut yhteistyössä Jani-Matti Salon kanssa. Teos pohjautuu Yleisradion vuonna 1990 tehtaassa tekemään nauhoitukseen. Finlaysonin tehdasalue muodosti aikanaan oman pienoisyhteiskuntansa, joka muokkasi ihmisen identiteettiä hyvin vahvasti. Tehdas tarjosi työtä ja toimeentuloa, mutta työ oli raskasta, päivät pitkiä ja koneiden louskutus korviahuumaavaa.
Vaikka työ tehtaassa jätti lähtemättömät jälkensä työntekijöihin, on muistumia työläisistä vastaavasti nähtävissä tehtaan rakenteissa. Halinen korostaa tätä lyyrisesti esimerkiksi hiusikkunateoksissa, joiden materiaalina käytettyjä hiuksia taiteilija on työstänyt perinteisiä käsityömenetelmiä hyödyntäen karstaamalla ja värttinällä. Tehtaissa nämä prosessit oli koneellistettu, mutta periaate oli sama. Hiusikkunat korostavat sitä symbioottista suhdetta, joka tehtaalla ja sen työläisillä oli.
Vuorovaikutteisen yhteiselon lisäksi Halinen on kiinnostunut paradokseista, ja puuvillasalin kysymyksenasettelut ulottavatkin rihmastonsa myös gallerian teoksiin. Loogisen ja epäloogisen rajankäynti ilmenee selkeimmin teoksessa Betonirumpu. Betoninen rumpu ei soi, eikä lasikapuloilla kärsi lyödä. Paradoksien avulla voikin havainnollistaa, kuinka vaikeita ja monitahoisia asiat yleensä ovat. Helppoja ratkaisuja ei ole tarjolla, ja näkemyksen kärjistäminen vie usein viestiltä terän.
Kaisaleena Halisen taiteessa puhuttelevinta onkin teosten tapa vihjata ja ehdottaa. Esimerkiksi monitulkintaiset pylvästeokset herättävät mielikuvia niin sivistyksestä kuin yhteiskunnan tukirakenteista, mutta orgaanisten viitteidensä myötä ne laajentavat tulkintahorisonttia ympäristön haavoittuvuuden suuntaan. Hienovaraiset symbioottiset suhteet ja toisaalta näennäisen mahdottomien asioiden yhdistäminen aktivoivat katsojan omaa muistojen kudelmaa ja tarjoavat reflektiopinnan, johon ympäröivä maailma kuvastuu. Halinen ei taiteessaan turvaudu yksinkertaistaviin yleistyksiin tai näennäisiin vastakkainasetteluihin, joihin yhteiskunnallinen keskustelu valitettavan usein tyrehtyy.
Tomi Moisio, FT, taidehistorioitsija
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Taiteilija kiittää: Antti ja Veikka Tanttu, Jani-Matti Salo, Tomi Moisio, Arto Hyyryläinen, Tomi Pelkonen, Kirsti Taiviola, Zachary Compton, Kalle Jalava, Eero, Tomi ja Maria Heikkilä, Janne Halinen, Katja Thomson, Pertti ja Max Ketonen, Katja Villemonteix, Marjatta Halinen, Markku Kari, Janna Lindfors sekä Espoon kaupunki/Luonnonhoitoyksikkö.
Näyttely on avoinna 5.11.–3.12.
Avoinna: ke–pe 11–18, la–su 12–16
Suljettu: ma, ti
Galleria Himmelblau
Finlaysoninkuja 9, 2B kerros
Finlaysonin alue, Tampere